Solveig Huntu
Astu valoon hento herkkä,
tunne lämpö ihollasi,
näe kuva sielussasi,
anna äänesi kuulua.
Iloa on eletyn elämän muistot. Kivusta nauruun.
Rakkaus asuu minussa.
Minä olen juuret,
ajatukset ovat oksat.
Lehdissä havisee päivittäiset unelmat.
Rakastan sinua maasta kuuhun ja takaisin.
Rakastan lujia käsivarsiasi, joilla kannattelet minua yli kuohuvan kosken.
Rakastan pehmeää ääntäsi, jolla huhuilet yli hämärtyvän metsän.
Rakastan sinua, eilisestä huomiseen.
Tässä päivässä huomisen aavistus.
Kun haluaisin olla niin kuin muut,
vaikka en edes tiedä kuka on Muu.
En osaa koodistoa,
en tunne sanastoa.
Vaikka niin tahtoisin kaikkeen osallistua,
mutta pää täynnä informaatioo meen ihan ylävireeseen,
ja oon tosi outo,
en niin kuin muut.
Sisälläni palaa.
Palaa halu elpyä, keventyä. Innostua.
Liekki palaa suurena.
Se polttaa roihutessaan kaiken tarpeettoman
Elämä on kepeää.
Elämä on ihanaa.
Innostuksen lämpö leviää kehooni.
Ja saa sydämen kieppumaan onnesta.
Tunteet aaltoilevat, suhmuraiset ajatukset
kiemurrellen kiertyvät
sielun keskelle
tiukaksi palloksi.
—
Eilinen.
Sumuinen, painava, kiivas.
Kieppuu ja sotkeutuu tämän hetken jalkoihin.
—
Juuri nyt.
Miettivä, empivä ja toiveikas.
Notkuu ja potkii maata jalkojensa alla,
ei haluaisi olla kenenkään kanssa,
juuri nyt.
—
Huominen.
Kuulas, kaunis ja selkeä.
Ei häiriinny vallitsevasta hälinästä.
Tiedostaa olosuhteet.
Hiljaa hyräilee pehmeällä äänellään,
odottaen ylväänä vuoroaan.
—
Ah. Sieluni. Tee jotain.
Hidasta ajan kulkua, keskity ja asetu.
Jospa sittenkin jo tässä näet eilisen työn,
jos tässä hetkessä haalistat tummuneen mielen,
ja oletkin empiväistä rohkeampi.
Sieluni, tässä hetkessä.
Kun kaikki tärkeä tapahtuu juuri nyt.
Tässä hetkessä voit levätä eilisestä.
Tässä hetkessä nauttia saavutuksistasi.
—
Tämä keskittynyt hetki,
Kaunis kuulas innostava täydellisyys,
luo valon huomiseen.